Tuli sitten tämäkin päivä nähtyä. Vaikka olemme matkustelleet jo jonkin verran, varsinaiselle pakettimatkalle emme ole vielä aiemmin uskaltautuneet. No, kaikkea pitää joskus kokeilla. Olkoon tämä helmikuinen reissu Madeiralle sitten ensimmäinen tätä laatua. Ties vaikka nämä tulee tavaksi kun nyt alkuun pääsee.
Monesti aamulennoillä lähtiessämme olemme ottaneet suosiolla hotellin lentokentän nurkilta ja lepäilleet sitten kunnolla ennen ensimmäisen päivän koetusta. Tällä kertaa pihiys kuitenkin voitti mukavuudenhalun, josta syystä saimme lähteä kotoa matkaan jo yöllä neljän aikaan. Parin tunnin yöunien jälkeen ajelimme pienessä tihkusateessa tyhjiä teitä pitkin lentokentälle, jossa olimme juuri sopivasti check-in:in alkaessa.
Normaali protokollan mukaisesti jätimme ruumaan menevät laukkumme tiskille, saimme boarding passimme ja turvatarkastutimme itsemme jonka jälkeen haimme eväiden kyytipojaksi pari pullollista vettä. Koska olimme ajoissa liikenteessä, oli meillä reilu tunti ylimääräistä aikaa ennen koneeseen siirtymistä. Siinä ajantapposuunnitelmaa tehdessämme satuimme muistamaan, että jossain lähtöporttimme läheisyydessä pitäisi sijaita jonkinasteinen matkustajille tarkoitettu rentoutumistila. Relaksaatiohuone löytyikin heti ensi silmäyksellä portin 31 vierestä ja satuimme vielä löytämään sieltä itsellemme mukavan istuinpaikankin.
Siinä hetken istuttuamme kävelimme lähtöportillemme, josta pääsimmekin lähes samantien sisään koneeseen. Tämänkertainen lentokoneemme oli Thomas Cookin reilut 200-paikkainen Airbus A320 - yksi suurimmista koneista, joilla olimme koskaan matkustaneet. Vaikka itse konekin oli jo kohtalaisen iso, oli vielä lisää matkustajapaikkoja luotu tiivistämällä penkkirivien välejä vielä 20 cm normaalia kapeammaksi. Me oikein mitoitetut matkustajat toki mahduimme paikoillemme, mutta pisimmillä hujopeilla näytti olevan todellisia ongelmia ahtautua istumapaikoilleen. ...ja jos multa kysytään, niin se on ihan oikein niille iänikuisille seisomakatsomoiden näköesteille!
 |
| Matkalla! |
Lentomatkustajille suunnattu lisämyynti oli hoidettu mallikkaasti. Tarjolla näytti olevan kaikkea mahdollista ennakkotilattavista aterioista verovapaisiin viinoihin, hajuvesiin ja kaikenlaiseen pikkutilpehööriin. Kaiken myynnin kruunasi vielä matkan loppupuolella, jossain Atlantin päällä järjestetyt lipukearpajaiset, jonka päävoittona oli Citroën-merkkinen henkilöauto. Olisikohan tuo päävoitto kulkenut kotiin ruumassa vai käsimatkatavarana?
Lento kesti hieman yli kuusi tuntia. Henkilökohtaisesta ilmarööristä huolimatta ilma koneessa oli tunkkainen ja kuuma. Tai sitten olimme vaan tottuneet hieman kanssamatkustajiamme viileämpään sisälämpötilaan kotonamme. Näytti siellä nimittäin jotkut torkkuhuopiakin lämmikkeekseen tarvitsevan.
 |
| Perillä näytti olevan kelpo sää |
Matkalaukut hihnalta saatuamme seurailimme ihmisvirtaa ulos tuloaulasta. Heti tulliporttien ulkopuolelta löysimme Tjäreborgin oppaan, joka huitoi meidät ulos asemarakennuksessta seuraavan oppaan luokse. Tämä toinen opas sitten kertoi meille pihalla odottavan bussin numeron. Samalla meidän piti jättää matkalaukkumme erillisen matkalaukkukuljetuksen tuotavaksi. Koska olemme yleensä tottuneet huolehtimaan itse omista tavaroistamme, tuntui järjestely vähintäänkin epäilyttävältä. No minkäs teet: kaipa tästäkin "hienosta" palvelusta on tullut ihan itse maksettua pakettimatkan hinnassa.
Bussimatka kentältä Funchalin Lidossa sijaitsevalle hotellille kesti noin puoli tuntia. Matkan aikana opas kertoi kaikenlaisia käytännön elämiseen ja olemiseen liittyviä latteuksia sekä mainosti parhaansa mukaan matkanjärjestäjän varsin arvokkaan kuuloisia lisäpalveluita (retkiä ja tutustumisia). Mitään erityisempää nähtävää tälle bussimatkalle ei osunut. Tokihan maisemat ovat jylhät ja komeat ilman varsinaisia nähtävyyksiäkin.
 |
| Funchal bussin ikkunasta nähtynä |
Hotellimme, Dorasol Mimosa sijaitsee umpikujan päässä, melko korkealla mäen rinteessä. Bussi jätti viisaasti ajamatta hotellin pihalle ja jätti meidät rinteen puoliväliin, josta sitten kipusimme vielä satakunta metriä edemmäksi hotellin vastaanottoon. Saimme 8. kerroksessa sijaitsevan huoneemme avaimen, jonne veimme käsimatkatavaramme. Tämän jälkeen siirryimme allasbaariin odottelemaan laukkujamme.
 |
| Näkymä parvekkeeltamme |
Olimme juuri sopivasti ehtineet nauttia yhdet oluet, kun laukkupojat lopulta alkoivat kantaa kamaa hotellin aulaan. Lopulta myös meidän matkalaukkumme löytyivät kasasta ja pääsimme vaihtamaan päällemme hieman kevyempää vaatetusta. Uudet vaatteet saatuamme kävimme nopeasti (sen saman jyrkän ja hikisen mäen alla sijaitsevalla) kioskilla hakemassa hieman välipalatarvikkeita. Söimme pari sämpylää ja nautimme mukavan viileästä helmikuisesta säästä parvekkeellamme, jonka jälkeen päätimme lähteä käymään vielä pienellä kävelyllä Funchalin keskustan suunnassa.
Pakettimatkalaisten hotellialue sijaitsee muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Vaikka väliä ajaa erilaisia busseja ja kyytejä, päätimme kävellä matkan ihan vaan paikkoihin tutustuaksemme. Ensimmäinen ja suurin havainto hotellin lähitienoosta oli se, että lähes kaikkien ravintoloiden ovenpielien ruokalistat oli painettu vähintään puolellakymmenellä eri kielellä, joista yksi oli suomi. Tämähän on hieno paikka, kun edes kielitaidottomat eivät kuole täällä nälkään.
Matkan varrella pysähdyimme hetkeksi valokuvailemaan mäen rinteeseen pengerrettyyn vehreään puistoon, josta aukesivat hyvät näkymät sekä Funchalin keskustan että sataman suuntaan.
 |
| Vuoren rinnettä |
Keskustaan päästyämme päätimme hankkia paluumatkaa varten bussiliput.
Parin turhan kyselyn ja ihmettelyn jälkeen saimme ostettua liput
keskustan kauppakeskuksessa sijaitsevasta pienestä tupakkakioskista.
 |
| Keskustan pääkatu |
 |
| Funchalin katedraalin torni näkyi kävelykadun päässä |
Lipuista huolimatta emme onnistuneet löytämään siihen hätään sopivaa bussipysäkkiä. Lähdimme kävelemään hitaasti kohti hotellia toivoen, että löytäisimme pysäkin matkan varrelta. Koska ilta alkoi jo hämärtyä, eikä pysäkkiä osunut heti silmiimme, päätimme pistäytyä kaupassa täydentämässä eväsvarastoamme. Ulkona oli ehtinyt tulla jo pimeää kaupassa käyntimme aikana.
Kaupan kohdalla olimme kävellet takaisin jo pitkän matkaa ja totesimme että hotellille oli matkaa enää noin kilometri. Olimme siis jo sen verran lähellä päämääräämme, että päätimme hylätä bussivaihtoehdon tältä illalta kokonaan. Orastavasta väsymyksestä huolimatta kävelimme siis lopunkin matkaa ja kiipesimme takaisin mäen rinteessä sijaitsevaan majapaikkaamme yötä viettämään.
 |
| Ensimmäinen yömme Funchalissa alkoi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti